lauantai 28. syyskuuta 2013

Nuppi suoraan Lotan tyyliin ja jatkokurssia med aluevalmentaja pallokorva ja muut mielikuvitusystäväiseni.

Kävin kuuntelemassa Lotta Vuorelan (Naurava Koira)

Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa -luennolla

Olen ollut aikaisemminkin vastaavan tyyppisellä luennolla. Silloin se kesti koko päivän. Ongelmathan ei lopu siihen kun saa yhden osa-alueen ratkottua.

Alkuun huomasin että oma jännittämiseni tuhoaa 100% varmuudella koesuorituksen. Joten päätin lopettaa jännittämisen turhana hommana. Se on toiminut ihan hyvin. Jäljelle jäi vain häiriöherkkyys ja mm liika flataisuus. Joskus olen ihan liian veltto. Annoin myös kitisijöiden ja arvostelijoiden puheiden vaikuttaa omaan tyytyväisyyteeni.

Ensimmäisellä luennolla sain työkaluja hallita lisää mieltäni ja ymmärtää joitain asioita. Lisäksi kitisijöille ja tunnelmanlatistajille tuli ihan oma paikkansa. Heidät puristetaan pikkuriikkisiksi olennoiksi (mitä he ovatkin) ja heidät tungetaan ajatuksissa kauniin vuoden-89 tilahontani (honda civic, ruoste pitää maalia kasalla) hanskalokeroon. Hansakalokerosta ei kuulu arvostelu ja kommentit siellä on bileet. Siellä soi petri nygård. tosi kovalla. Tämä auttoi muiden kommenttien ja latistamisten poistoon. toki käytän myös puhdasta ignoorausta. jos joku tulee puhumaan tai vaatimana huomiota kun keskityn, katson ohi/yli/pois ja jatkan hommiani. en puhu en huomioi. Yleensä ihminen katoaa. häiriönpoistoa siis.

no se historiasta. menin siis lotan luennolle ja napsin joitakin kohokohtia esille. Nämä on mulle muistiksi ja jäsentelyksi. Hyvin voimakkaasti Jonnan ajatuksiksi muutettuina. Lotan paremmat ja selkeät muistiinpanot löytyy täältä.  kyseessä seurakaverin blogi.

Ihmisen aivot uskovat sen mitä niille syöttää. Ne on tosi hyväuskoiset. Mieti mitä karkkia haluat kaupasta. olisiko se salmiakkia vai irtokarkkeja, suklaata vai jäätelöä. Tunnet maut kielelläsi kun mietit mitä valitsisit. Ei se mielenhallinta ole yhtään sen kummenpaa.
-> mielenhallinta helpottuu oikein syötettyjen ajatusten harjoittelun kautta

Ihmistä rasittaa evoluutio. positiiviset pellet on kuolleet sukupuuttoon. Karsintaa on tapahtunut. T-rex söi pari yltiöpositiivista ja ne pessimistit ei pettyneet. Pessimistien jälkeläiset olivat vielä hiukan nyypempiä ja ajattelivat kaikesta negatiivisemman kautta. Varaudu pahimpaan tai henki menee. Sitä se evoluutio meille kuiskuttaa. Toki t-rex ja ihminen ei tallanneet ihan samaan aikaan pallolla. ehkä se ei nyt niin haittaa. Siihen on helppo uskoa kun onhan jurassic park -niminen elokuva syötetty meille jo lapsina.


Mokien pelko haittaa monia. Mulla on porokoira, olen karaistunut ja valmis ottamaan kaikenlaiset häpeäiskut vastaan. Myös teatterikoulua on ehdoteltu. Mutta ihan vaan häpeileviä ihmisiä ajatellen: mokien pelko on pohjimmiltaan pelkoa siitä "mitä muut ajattelevat minusta".
Sitten harjoitus. muistele jonkun muun tekemiä mokia. Montako muistat?

----niinpä. ehkä yhden. ja senkin vain siksi kun myötäelit ja toivoit heille onnistumista. Myötätunto. Se on se leppeänletkeä sana. muita kiinnostaa tasan yhtä itsekkäästi oma napa ja ehkä vähän kaverin napa, jotta kaverilta saa taas apua myöhemmin omaan treeniin. Raadollista..


Sitte jos ON olemassa ihminen jolle epäonnistunut suoritukseni tekee gutaa, ilostuttaa ja hän kieriskelee tappioni kuvitellun katkeruuden makeassa mässäilyssä.
Suon sen hänelle. Toivon oikein sydämeni pohjasta että hänen elämässään olisi jokin muukin tukipilari, mutta jos epäonnistumiseni kantaa häntä hieman pidemmälle.. niin ehdottomasti sallin sen hänelle. Silloin ei itsetunto tai muut asiat ole kovin vahvoilla.

Tämä seuraava on loistava.
Mitä ja miten ihmiset kommentoivat, kertoo enemmän kommentoijasta kuin sinusta itsestä, tilanteesta tai suorituksesta.

sitten meidän omissa nurkissamme lyyyhäilevien nyyppien pitää oppia olemaan rehellisen aidosti onnellisia onnistumisistamme. Jos joku onnittelee, älä itse lyttää suoritusta vaan sano "kiitos!"

Sitten tärkeä. hyvin hyvin tärkeä asia.
Älä ole ryhmässä missä et viihdy. 

Sen vois alleviivata. ja boldata ja kursivoida. (done, muokkasin ne jo. Sateenkaaria ja kukkia ja perhosia ja yksisarvisia en alkanut koodaamaan. toki osaisin kyllä)

Valitse porukka joka aidosti haluaa että ryhmän jäsen
-kehittyy
-menee eteenpäin
-onnistuu
ja tärkeää on myös että ryhmä on tukena kun menee huonosti.

Jos porukka on tukevinaan se lähinnä vain lisää painetta onnistua. Paine ja pakko ei ole hyvä, syy tekemiseen tulisi tulla jostain ihan muualta. Omasta halusta tehdä. Palaan tähän myöhemmin. Tämän eräs viisas ihminen mulle selkiinnytti omalla kirjoituksellaan.

Tää seuraava on mun pahin rampauttajani:
Älä ole liian ankara itsellesi.
älä vaadi kriittisyyteen asti täydellisyyttä. anna itsesi onnistua. ole onnellinen kaikesta mikä onnistui.

Jos joku kohta tai asia epäonnistui, lisää se treenilistalle ja unohda epäonnistuminen siltä erää. laita vaakakuppiin yksi epäonnistuminen ja toiseen vaakakuppiin kaikki ne asiat jotka onnistuivat.

Ole siis ällöttävän positiivinen ihminen. Silleen hyvällä tavalla.


Videoi. Video kertoo puolueettomammin mitä tapahtui.
Jos sinulla on huono fiilis, mieti niitä mitkä silti onnistuivat. Opettele olemaan tyytyväinen jos siinä karseassa fiiliksessä sait asioita silti onnistumaan.


Ei merkitykselliset ihmiset (häiriöt) huomioi heidät ja sulje heidät pois ajatuksista samantien. ihmisiä ja häiriöitä on turha kokoajan aktiivisesti sulkea pois mielestä. (ellet osaa samaa täydellistä poissaoloa ja omaan napaan keskittymistä kuin minä) se vie vain energiaa jos sitä joutuu yrittämään.


Sitten paineet.
Yleensä ne luodaan ihan itse.
Koiraan niitä paineita ei saa ladata. Koiran pitäisi olla ensisijaisesti kaveri ja tyyppi joka henggaa sun arjessa mukana. Kaikki yhdessä tekeminen on tähän päälle vaan extraa ja plussaa.

Jos et muuten osaa laittaa ajatuksia raiteilleen niin mieti rakasta koiraasi. mieti sen ihanuutta ja hyviä puolia. sen silmiä ja sen katsetta kun teette yhdessä jotain ihanaa.

Sitten. Miltä tuntuisi jos se olisi huomenna poissa. Entä jos sinulla on monta koiraa ja ne kaikki juoksisivat sopulilauman tavoin kuolemaansa huomenna. yhtään et voisi pelastaa ja sinne meni.
Kuinka tärkeää se onnistuminen olikaan siinä jossain tietyssä tulevassa koitoksessa?

Terveiden ajatusten pitäisi olla lähinnä raiteilla että "moi, sä olet mun koira. ja me tehdään yhdessä asioita mistä me yhdessä nautitaan".

Ihmiset luo liikaa paineita itse itselleen ja koirilleen.


Optimaalinen suoritusvire
Huomioi ympäristö ja nollaa ne asiat mille et voi mitään.

Siinä se on yksinkertaisuudessaan. Panikoimalla asiat ei suju tai etene paremmin. Teet sen mitä pystyt. Menet kisoihin jos pääset. Tee parhaasi vallitsevissa oloissa. ota rauhallisesti asiat joille et voi mitään.

Asiat joille et voi mitään: ajattele ne jo etukäteen. Miten toimit tilanteissa. mitä jos jotain miettimäsi listan ulkopuolelta tapahtuu? voisitko vain suhtautua rauhallisesti?


Koira on tilanteessa millainen se on. yhdessä voidaan tehdä parhaamme.

Kun tiedät heikot kohdat, hyväksy ne. Älä odota että ne sujuisivat munkilla.
Munkki on hyvää vain syötynä.


Paniikintorjunta

kun tunnistat paniikkireaktion (ennen suoritusta esim alkaa jännitys kuolettaa)
-> käynnistä opeteltu ankkuritoiminto.
Ankkuritoiminto voi olla mielikuva rauhallisesta asiasta johon yhdistetään lause tai hokema, jonka kautta palaat siihen ankkuriin liittyvään rauhalliseen mielentilaan.
esim: "rauhoitu, sä osaat ja te ootte hyvin treenanneet tämän"

Ankkurit on nollaustapoja nopeisiin hetkiin. Paska tunne pyörretään pois. Tunnustele itseäsi ja kun huomaat ensioireet -> ota ankkuri esiin ja telakoi mielesi oikeaan suuntaan.
Esim agilityssa lähdöissä hihnan hively voi olla fyysinen apu rauhoittumiseen.

itselläni aikana ennen jännityksen lopettamista toistin tokokokeeseen mennessä "hymyile, huomioi koiraa" hymyillessä ei vaan voi olla niin kireä ja koira pitää muistaa huomioida.

Tavoitteet

Tavoitteet pitää asettaa realistisiksi. Jokaisella ei ole aikaa 24h treenata.
(huom tulevaisuuden nyyppä Jonna, lue edellinen satamiljoonaa kertaa uudestaan. Ei huonoa omaatunta kun treenaa vähemmän kuin ihan kaikki muut. sun koirat ei kestä liikaa treeniä.)

Perustreeneissä pitää pystyä haastamaan itseään.
-> tee myös kisanomaisia juttuja
-> haastamalla itsesi myös kehityt

Jos treeni menee leipähommaksi, ei silloin edisty. treenistä ei ole hyötyä. eikä sillä ole edes sitä viihdearvoa kuin jos iloisesti hömppäilisitte rallytokoa.
Jos treenistä ei ole hyötyä niin MUUTA TOIMINTAASI. dah. saa siinä märehtiä kun ei tee mitään asioiden eteen.

EI OLE PAKKO
Ethän sä muutenkaan tee mitään jollet oikeasti halua. Noin uppiniskainen ihminen ei tottele kuitenkaan ketään.

Eli muista, ei ole pakko.
teen mitä haluan ja mihin on mahdollisuus.

Pakolla luodaan pahaa fiilistä ja huonoa painetta.

Sitten kun olen kouluttanut itseni ja koiran riittävälle tasolle, niin tulokset tulee boonuksina. Ihan jatkumona sille osaamiselle.

Pelkkien tulosten ajattelu vie voimavaroja ja keskittymistä tekemisestä. Silloin energia on väärässä kohteessa.

Kisapaikalla ei saa katsoa tuloksia.
Se kadottaa kummasti painetta ja suuntaa huomion vain tekemiseen.

Lupaa koirallesi olla sen arvoinen.
jos jompikumpi on väärässä mielentilassa, ei saa mennä starttaamaan/kisaamaan. se on molemmille turhaa ajanhukkaa.

-------------------------

Sitten mä pohdin paljon treeniryhmääni, taukoilua, omaa treenaamistani ja motivaatiotani. mun piti selvittää miksi harrastan.

Aluevalmentaja Pallokorva, aka itseoppinut mentaalivalmentaja Mahtimaijju mut pakotti kohtaamaan yli-ihmisen sisälläni.

Pintapuolisesti olen kisatavoitteellinen. haluan menestyä ja siksi harrastan. Tää kuitenkaan ei ole sama kuin hurja voitontahto. En mä rehellisesti sanottuna välitä voitanko vai en. Jos pääsen onnistumaan, on mulle ihan sama kuinka monta teki asian hiukan paremmin. Ei ne mua voittaneet. En osaa olla mitenkään huonompi siksi että en seiso korkeimmalla korokkeella.

Toisinsanoen oli sittenkin vähän kateissa se ajatus että miksi mä tätä teen.
Lopulta sen tajusin.
Mä olen liekeissä kun pohdin uusia ratkaisuja asioihin, kun opetan uutta, kun mulla on selkeä oppimistavoite.

Minä harrastan koska haluan osata ja haluan saada siitä tunnustusta.
Mun maailmassani tyhmyys on sairaus. Kuolemansynti suorastaan.

Mä en voi sietää tyhmyyttä. Tahkea aivoisen koiran kanssa en edes yritä kovin pitkälle. Arvostan älykkyyttä ihmisissä ja koirissa. Kyseenalaistaminen on merkki älykkyydestä ja siksi kai en karsi sitä pois koiristanikaan.
Toinen syntini on yli-analyyttisyys. Ajattelen kaiken ylitse ja vielä pidemmälle.
Analysoin niin tarkalla mitalla, että se kokonaiskuva ja simppelit jutut on joskus mulle vähän vaikeita hahmottaa. Mä myös vaadin itseltäni täydellisyyttä tai vähän enemmän. Koiraparat kokee saman. Monet treenikavereistani tekee hyvää työtä. Jos se olisi omaa työtäni, niin löytäisin paljon paljon viilattavaa ja hiottavaa. Myös sm koirakoiden hienoista suorituksista löydän virheitä virheitä ja lisää virheitä. Toki siellä on myös niin vaikuttavia suorituksia että osaan jo ummistaa silmiä niiltä virheiltä.

Keskityn kaikessa siis vaatimaan todella paljon ja en ole armollinen.
Pitäisi olla. Olisi helpompaa. Kuka haluaa olla kokoajan suurennuslasin alla?


Ihmiset toitottaa että hauskuus on ensisijalla.
Silloin kun ylianalyyttinen nyyppä-Jonna halkoo hiuksia, on hauskuuskin vain yliarvostettua hömppäroskaa. Vähän kuin komedia.

Mun pitää ymmärtää että hauskuus ei ole väkisin väännettyä komediallista kakku naamaan hah hah haa, tai pieru ilmaan hississä heko heko hauskuutta. vaan se tarkoittaa viihtymistä.

Viihdyn koiran kanssa tekemässä asioita. Teen sen mielelläni ja iloitsen siitä.

Hauskuus termi liippaa siis jälleen aivotonta hösellystä ja samalla tyhmyyttä. (minun maailmassani)

[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen alkaa......]
Minulla on muutama koira, joiden kanssa tekeminen on aina mielettömän upeaa. Ne antavat itsestään kaiken joka solullaan ja niillä kuplii yli innosta ja ihanuudesta. Minä en niitä siitä suitsi ja se tekee minusta vähemmän menestyneen koiraharrastajan. Tasoltani olen sellanen semikiva seiskapuoli.
Toisaalta mä nautin kun koirani näyttävät riemunsa ja hajoavat onnesta. Onko mitään sen kivempaa kuin koira joka tarjoaa innosta tutisten perusasentoa, täpisee vierellä joka solullaan. Sen silmät loistavat, nenä vipottaa ja korvankärjet tärisevät? Se jopa rikkoo käytöskoodin pahinta syntiä. Se haukahtaa. Kerran ja tosikovaa. Mä rakastan kun koirani näyttävät olevan elossa ja että niillä on rohkeutta ja kekseliäisyyttä tehdä kaikkea typerääkin. Myönnän sen.

Muut näkevät tämän aika usein lepsuutena, huonona koirankoulutuksena ja sellaisena harmaana alueena. Minä taas kuulen sen jotakin kautta kuitenkin.. ja tulkitsen että ihmiset pitävät minua epäpotentiaalisena ja huonona. mahdollisesti pikkasen tyhmänä, mutta kivan innokkaana.

Viime sm kisoissa näin finaalissa riemukkaan ja melkein ratkeilevan suorituksen. Koirassa oli pientä epätäsmällisyyttä mutta voi vitsi millainen asenne ja riemu siitä paistoi.


Kai tämä on sellainen henkisen kasvun paikka. Nautin asioista, jotka ovat esteenä menestymiselle.

Toisaalta se menestyminenkin on aika suhteellinen käsite. Olen toisaalta luonut itselleni ihan turhaan rampauttavia rajoitteita ja pohtinut liikaa vääriä pakkoja ja asioita. Nyt kun olen keskustellut itseni kanssa pitkään ja syvällisesti niin voinkin taas hetken olla rennosti koirineni ja vain harrastaa. (melko diippii shittii, varsinkin ihmiselle joka vihaa filosofiaa ja ratkaisee dilemmat simppelisti. Kuten se peruselämänkysymys että edessäsi on viisi eri ikäistä ihmistä. sinun henkeäsi uhataan. sinun tulee päättää ketkä kolme kuolevat, tai sinä kuolet. mitä teet? Niin filosofiaa. Oikein olisi alkaa pohtia ikää ja syntyjä syviä. Minun mielestäni käypä vastaus on "kolme vasemmalta lukien")
[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen päättyy]

Tästä päästään aiheeseen TAUKO
Se on mulle tasan melkein yhtä paha asia kuin tyhmyys.
Tauko = luovuttamista. Luovuttaminen on ikuinen ratkaisu.

Nyt olen ollut pakotettuna tauolle, silläkeuhkot prakasivat taas yhden keuhkoputkentulehduksen seurauksena. koita siinä treenata kun et jaksa hengittää.
Mun tauko  venyi ja venyi. Ja samalal lisääntyi paine siitä kuinka en edisty ja koirat junnaa paikallaan. Kaikkien muiden eläimet toki edistyi ja ihan hurjaa vauhtia. Ihmisten blogit ovat täynnä autuutta ja iloa ja valheelliselta tuntuvaa hyvänmielen suitsutusta. Ei tee hyvää nyyppä minän niitä lukea.

Tauko antaa perspektiiviä, kunhan ei koe huonoa omaatuntoa taukoilusta. Se on se avainjuttu.
Hyvällä tauolla
-omat ajatukset jäsentyy.
-koira tuntuu oppineen uutta
-voi olla lyhyt. vaikka vain päivän mittainen.
- koiralla on uusi into
- itse ehtii punnita treenitapojaan.
Jos et edisty, niin muuta toimintaasi.

Ja sitten se täydellinen elämänviisaus. Kaverilta napattu ja omiksi sanoiksi väännetty.

Ei ole mitään järkeä treenata sillointällöin. eli esim vain kerran viikossa.
Varsinkin jos ajatus uupuu. Ilman ajatusta ei opi mitään.
Silloin kun ei opi mitään ei myöskään saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset kun lisäävät innostusta ja motivaatiota ja aiheuttavat positiivisen yhtälön.


Arvon puskalukijat:
Onnittelut jos jaksoit kahlata tänne saakka. Pahoittelut jos mielessäsi meni jotain rikki :D