Tiistaina kokoonnuttiin IKKJ:n SM ryhmän kanssa treenimään. Ajatuksena siis treenailla kimpassa kohti sm kokeiden joukkuekisoja.
Ekalla kierroksella otettiin kaksi liikettä kokeenomaisesti.
Mehmetin kanssa tehtiin seuraaminen ja liikkeestä seisominen.
Seuruussa se oli levoton ja koukki ja nyökki päällään. Paikkakin eli sen mukaan. Varsinkin juoksuun lähdöissä se pinkaisi edistämään. Ihan herja.
Liikkeiden väli oli onnistunut ja liikkeestä seisominen onnistui. Vaikka ohjaaja ei varmaksi itseään tuntenutkaan.
Kommenttikierroksella huomautettiin että intoa ja virettä tarvii seuraamiseen lisää. Ite tunnen Mehmetin ja näkisin että sille ei ole kristallinkirkkaana paikka ja kontaktin tärkeys. Sen lisäinto vaan hajottaa lisää seuraamisen ydintä. Toki seuratessa fiiliksen tulee olla hyvä. Kokeiltiin jahtauttaa namia ja siitä jatkaa seuraamaan. Palkkaus sitten ylempää. Jos peruutin ja olin kasvotusten Memen kanssa, ei sujunut niin hyvin kuin silloin kun ns. juoksin pakoon ja mehmet pääsi luikahtamaan omalle paikalleen.
Täyskäännös vasemmalle on tokossa hieman ruma. Katsottiin sitten läpi mikä oikealle kääntyessä mättää.
Rytmi oli ok, mutta askellus meni niin että Mehmet jäi perseen taakse hieman katveeseen. Siitä se samantien vähän lannistui ja latistui. Myös kontakti katosi. Se alkoi ratketa sillä että muutin täyskäännöksen askelluksen enemmän valmistelevaksi ja askelluksen pienemmäksi.
Oli pitkästä aikaa tosi hyvä treeni. Tuli tunne että pienen porokoiran tekemisestä oli muutkin kiinnostuneita kuin minä.
