Think a little bit more

Peruskysymys:
Vastaako tekemisesi taso tavoitettasi?

TYÖNTEON MERKITYS:
Ei kannata hermostua huonosta lopputuloksesta, jos on se sitä mitä kylvikin. Varmista itseltäsi riittävän usein, että tekemisesi ja sen laatu ovat samassa linjassa tavoitteesi kanssa.
 -Minna Marsh

Tuossa ylläolevassa ollaan ihan asian ytimessä. eilisen treenit meni muuten ihan loistavasti. Toisinsanoen ei ollut pakko onnistua kun ei ollut koetta tulossa. Pakko on yks iso kirosana, ja se muuttaa mun tekemistäni.
Nyt ne pikkuvirheet ei haitanneet ja huomasin koirissa yritteliäisyyden ja iloisuuden.

Tällä hetkellä eniten ärsyttää kuitenkin se, että "kilpailemisen taito" -kirja on paikassa x. Varmassa tallessa, joku voisi luonnehtia että hukassa.

Taidan tänään käydä vähän kentän kautta ja kirjoitella pieniä treenisuunnitelmia koirille. 

Rotumestikset

Ei kummallekkaan ämmälle tulosta.
Minttu nollas neljä liikettä. Vain pari tarkoituksella.
Mehmetillä on paikallamakuun kanssa luottamuspula ja se tekee paikallaistumiset. Tää mielentila sitten kantaa noin puoleenväliin koetta. Noudosta eteenpäin se paransi ja alkoi saada joitakin pisteitäkin.

Mut tästä kokeesta muistetaan vaan tää:

Se on me seurailemassa kokeessa. Ihan yhtä onnistunut kuin kuvissa. Loppuarvosanaksi 7p. Tulikohan yksi pieni moka ja 2 pistettä poistettiin nyt ihan siitä että se on porokoira. Minttu oli super. parempi kuin super.

Mehmet oli alkukokeen tällä mielentilalla:

Onneksi se parantui siitä ja lopuksi oltiin tällä fiiliksellä:

kansainvälinen epäonnistumisen päivä

Meidän epäonnistumisen päivä ei mennyt ihan putkeen.
..ei ku sinnehän se juuri herahti.

Tyyne oli iloinen, irtoava, estehakuinen, herkkääkin herkemmin ohjautuva ja välillä itsepäinen kuin muuli.

A rata oli hyppäri. Lopussa se hajosi aika huolella.

B rata agirata. Oli ihan mein rata. Tosin Tyyne päätti että putki ku putki.

Tuloksena 2x hylly.

Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.

Että sitä ihmisen pää on heikko.

Käytiin kokeessa tekemässä melkein pohjanoteeraus. Pahempi pohjamutiin turvalleen syöksyminen on tehty vaan Urpon kanssa nuorena. Sitä korjattiinkin kaksi vuotta.

Nyt onneksi koirille ei tullut traumoja. Traumat tuli ainoastaan kilpailemassa olleille tutuille, kumminkaimoille, kotiväelle, koko IKKJ:n valmennusporukalle ja parille sivulliselle.
Olen ohuesti liitoitellen Dramaattinen kuin temperamenttinen taiteilija. Ai niin, mä olen.

Tämä sai mut synkkyyden alhoon ja draamallisuuden synkkiin myrskyihin.


Onneksi toi on videolla, niin näin että aika iloiseltahan se pääsääntöisesti näyttää. Kokematon ja vähän epävarma joiltain osin. 83,5p ei tulosta.

Tossa vaiheessa olin jo puoliläpimärkä ja kylmissäni ja hirrween harmissani. Koira joka treeneissä osaa, mutta ei tee kokeessa. No voi Jonna parkaa ja buhuu.

Ooteltiin sitten evl:n alkua. Juuri ja juuri sain koottua itsestäni pienen päivänsäteen pilkahduksen kun hain innokkaan ja iloisen Mintun autosta. Sitä ennen Eeva oli ylittänyt kaikki positiivisuuskertoimet ja tsempannut henkisesti ranteita auki nirhivää minua. Eeva oli niin positiivinen etten oo ikinä nähnyt.

Sitten se fairytale gone bad..
Liikkurimme kokosi meidät yhteen ja kertoi iloisesti että tänään tuomari on suostunut siihen että liikkeet suoritetaan liike kerrallaan <3 <3 <3
Tässä herahti mun naama mustaksi ja otsaan kasvo sellanen sarvi että pois ei saa.

En sitten heti lopettanut kun Eeva sano et se on maksettu sinne mennään.
Paikallamakuiden piilossaolojen ajan sulostutin kanssakilpailijoita synkkyyden maksimoimalla marmatuksellani. Siellä veden päällä oli kiva killua liukkaan siirtolavan päällä.

Minttu suoritti kivat paikallaolot. Makuussa tarvi (taas) tuplakäskyn ylösnousuun. Muutoin ihan jees.
Piski autoon ja keräämään tsemppiä seuruuseen.
Oma vuoro tuli pian ja mentiin hyvällä fiiliksellä vettä lilluvalle kentälle.
Melko pian se alkoi välillä jäädä-keuli rinnalle ja seilasi, jäi taas ja jäi haistelemaan. Yhden täyskäännöksen kohdalla hermo meni ja kävin kättelemässä tuomarin. Tismalleen sama seuruukaavio kuin viikko sitten. Meille ei myöskän kertakaikkiaan sovi kaatosateessa jäätävässä tuulessa hirvittävän pitkällinen tsemppaaminen kun käydään koe läpi niin ettei liikkeiden välissä ehdi koiraa autoon viedä.

Mä olin niiiin ärsyyntynyt ja kaikkea.... että pohjanmaan pikku tulvatkin on sou läst siisön ja pikkupurskahdus mun vellovien tunteiden vyöryn rinnalla. Tulviinhan hukkuu vain kolmasosa pohjanmaata.

Koiria puhuttelin vuorokauden kinnasnahkoiksi ja pohdin että miten monta susihattua ja kinnasparia niistä sommittelisin. Ruokakipotkin iskin miehen kouriin ja käskin ruokkia NOI.

Nyt ekojen treenien ja seurakavereiden järkipuheen ja pienen itsetutkiskelun jälkeen voin sanoa että en nyt ihan vielä lopeta tokoa ja myy koiria.

Nyt on sitten pakko todeta että Ohjaajan korjauslista on pidempi kuin koirien vastaavat.

Itseväninä alkaa tästä...

"Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.
Eli ei se jännittämättömyys kehässä auta yhtään, jos mielentila on täysin väärä.
Jos et pääse yli pettymyksestä ja odotat ihan liikaa hoitamatta omaa osaasi.
- Ei se nyt oo normaalia nakella niskojaan viattomille luontokappaleille vaan sen vuoksi että oli vähä huono päivä ja paskat olosuhteet ja yksipuolinen reeni väärällä asenteella.


"Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
Paitsi ihan itte seison edessä. Oikeestaan istun päällä. Sellasella kunnon painiotteella kanveesiin ja hieron naamaani märkään soraan. Aikaa heikkoa tiimityöksi, edes itsensä kanssa.

-Kahden koiran välissä on vaan kyettävä nollaamaan itsensä ja purettava jutut myöhemmin. Ne jonkun kertomat tunteiden ripustelut lähiympäristön puihin tms. Suorituksen jälkeen ne voi hakea takaisin ja ottaa kotona tutkittavaksi.

 "Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa.
Synkimmällä hetkellä on vaan hyvä että on olemassa niitä järjen ääniä ja dramatiikanrauhoittajia (sellaisia jotka ei ekana iske tiilellä ohimoon vaikka sellasen rauhoittavan ansaitsisikin)

Kokemuksen syvällä rintaäänellä lähdettiin etsimään mun treenauksen epäkohtia ja petrausvaroja.
Silleen kivasti asetellen että ittekin hoksasin juttuja. (Kiitos Heidi!!)

"Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,
niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa.
Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa,
jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa.
Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken.

Mehmet tarvii lisää asennetta ja uskallusta ja sitäkautta itsevarmuutta.
Minttu tarvii aikaa ja johdonmukaisuutta jotta evl.n kisasuoritus saadaan kuosiin.

Mintun kohdalla oon lelliny sen piloille enkä oo koskaan vaatinut.Vähän sama Möhmetin kanssa. 

Sain pohdittavaksi että:
Onko palkka riittävän hyvä.
Tuleeko treeneissä onnistumisia riittävästi.
Oletko koiraan aidosti tyytyväinen?

Tän pohdintamäärän tuloksena huomasin olevani ylitsevuotavan hersyvän äkkipikainen myös palkkauksessa. Koirani vetää treeneissä iloisuuden överiksi ja hanat kaakkoon. Se oppii purkamaan siel itteensä ja koesuoritus onkin sitten erilaisuudessaan ihan fuck-this-shit.   tai vaihtoehtoisesti nyt-läks-lapasesta.

 Minen osaa olla johdonmukainen ja mustavalkoinen. En sitten yhtään. Sit ku elikko tekee aidosti hyvin mä mietin et tekikö se hyvin. Ja jos se tekee vaan sinneppäin niin saatan palkata.

"Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia.
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä

Nyt aletaan sitten työstää. Pikkuhiljaa ja pikkuisin askelin. Otetaan mm se kilpailemisen taito -kirja kaapista ja luetaan se. Pelkkä kirjan omistaminen ei näköjään auta. 
Sit pientä suunnittelua ja paljon toteutusta. 


"Ei voi kelaa et se tulee noin vaan.
Olisko se enää niin hauskaa jos se olis helppoa?


"kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää.
Tää pitää muistaa.

ja hei. peilihän sen lopulta kertoo:

Voitontahdon näät silmistä.

Taitas olla aika ottaa askel kohti parempaa asennetta. Ihan viilipyttyä musta ei tule, mutta jos edes kasalla pysyvä ja reilu.
Ehkä mäkin oon joskus Cheekin kaltaisesti "terveesti itsevarma"


Väninä loppu

Tänään treeneissä otettiin paikallaoloon jättöjä ja paluita. molemmat selvisi hyvin.
Mintulta vaadin nopean maahanmenon. mehmetille teetin kaksi sisääntulotarkastusta.

Yksilöliikkeissä teemana seuruu.
Mehmetille huomautin sanallisesti jos edes kontakti tippui. Alkoi parantaa tekemistään. Alussa huomautin liian terävästi ja se latisti tunnelmaa.

Minttua joku sanallinen lätinä ei paljoa auta. Otin sitten pannasta kiinni ja vedin sen vierelle jos koomaantui. Koittihan se sitä keinoa monta kertaa. Sitten se alkoi puskea mun jalkaan kiinni lavallaan heti kun pannasta kiinni otin. Toki vähän vänkyröiden. Silloin irrotin ja toistin perusasentokäskyn. Pikkuriikkisestä suorituksesta kehuja ja palkkaa. Äkkiä uutta suoritusta ja lisää palkkaa. Lopussa Minttu kokosi takaosan alleen, otti kunnollisen kontaktin ja seurasi ryhdikkäänä hyvällä asenteella. Siitä aidon iloinen JES ja Mintulle vapautus kissanruualle kentän reunalle.

En olis ikinä uskonut että vaatiminen oikeasti auttaa. Eikä edes lopeta lappalaisen viimeisiäkin motivaation rippeitä.

Tiistaireenit

Riitan reenissä sylkkäreitä. Mehmetillä on tokokoe taas viikonloppuna, joten sain luvan ottaa Tyynen Mehmetin sijaan.
Tyyne ei meinannut suostua kääntymään ollenkaan. Hänellä oli oma ajatus vahvana. Mikä ohjaus, miksi?
Kyl se lopulta teki sylkkärit kiltisti ja irtosikin tuon 6 aidan loppusuoran itsenäisesti. Treenin alussa oli jätetty palkkakuppi sinne.

Mehmet alkoi ketjuttaa tokosuoritusta

ekalla kierroksella kaukokäskyt + hyppy -> loppupalkalle
tokalla kierroksella nouto + kaket+ hyppy (hypyllä ei istunut, korjasin ja autoin kehuilla) -> loppupalkalle

Minttu
Väännettiin ohjattua. Piti oikein hermostua että sitä keskikapulaa EI oteta. Seuraavassa reenissä vahvistetaan vaan suuntia.

Tokalla kiekalla tehtiin hyppynoutoa puulla. Alkoi fiilis nousta taas.

Kokeenomainen laidunalueella

Neiti töppönen (Minttu) vähän pääsi keulimaan.

Seuruu- laah laah raaps laah laah raaps. Töppöstassu hinksutti perässä. Vain juoksuosuuksissa oli sopiva ilme ja paikka. Askeleissa oli ääntä ja kaikenmaailman löperyyttä.

ruutu- no hei merkki oli mahtava. _kolmesti_ ja se kertoo että ruutu osuus ei ollut yhtään mahtava.
Minttu itsepintaisesti rynni kehän kulmaan. Valtavalla vauhdilla ja määrätietoisuudella. Jopa sen jälkeen kun Maija oli taputtanut ruutua, kutsunut Minttua sisnne ja suunnilleen kieriskellyt ruudussa. minttu yritti ensin kulmaan ja korja si sieltä melkein ruutuun. Sen pakollisen 30cm yli takalaidasta. Ruudussakin se olis vielä tahtonut juosta sinne kehän kulmaan. Himmee täpinätassu.

Z- laah raaps. Seuruut löäperöä ja töppönen niiin esti kaiken järjellisen toiminnan. jäi oikein vain seisomaan.

nenuli - jestas mitä löperyyttä. se löysi kentältä namin. tai ainakin se jotain haisteli kapuloiden vieressä nenä kenossa ja mussutti poskeensa hartaudella.
toka käskyllä meni nenuleille mutta sekoitti ne tassuillaan. haistoi oman mutta otti työtapaturmana väärän.
Käskin sen takas hommiin. ja toihan se sen oikeenkin.

kaket- piiiiiiiiitkältä matkalta vain seisomaannousu. onnistui. kun vapautin takapalkalle, se rynni mun luo. daijju eläin.


Mehmet

paikallaolo
Oli alkuun levoton. Vasemmalla koira joka oli uusi ja musta. Oikealla harvemmin nähty vierustoveri.
Levottomuus taittui ja Mehmet pysyi hienosti koko 3 minsaa. olin piilossa.

Seuruu- kamalaa työskentelyn tapasta molemmilta. seuruun aikana katsoi juuri vallkeaa merkkiä kun ärähdin että työmoraali on persiillään. Sen jälkeen väisti kaukaa sen kyseisen merkin. Ei voinut mennä sen ohi millään tavalla. Vikat 2 metriä oli kaunista ja hyvällä asenteella.

Liikkeestä seisominen.
valmisteleva osio huono mutta ite seisahtuminen ja seisominen oli loistavat.

Luoksetulo.
pysähtyi kuin seinään (koska valkoinen merkki)
sanallisesti kehuin ennekuin kutsuin vierelle. Tuli vierelle kehän laitamia pitkin väistäen valkoista merkkiä. Vauhti oli vähän pois. Suoriutui kuitenkin.

Liikkeestä maahan. Kolamnnella maahan. Nyt seurasi valtavan hyvin.

PM-S(urkeus)

Meinasin keksiä muutaman muun otsikkovaihtoehdon. PM tokosta kuitenkin kyse.

Ei se nyt ihan reisille mennyt, mutta ei nyt kovin kehuttavastikkaan.
Kotiinviemisiksi oli Mehmetille hurjaan nousukiitoon noussut avo ura. eli avo3 tulos pisteen paremmalla tuloksella kuin viimeksi. (jipii..)
Mintulle tuli Piirinmestaruusjoukkue kultaa. Ei tulosta evl:stä.

Kootut kauhistelut
Mehmet aluksi. Meme oli päivän eka koira kehässä, sillä molemmat alokkaan koirat oli peruneet tulonsa vetisen sään vuoksi.

Paikallamakuu 6- Alku kiva, loppua kohden oli tullut levottomaksi ja noussut istumaan
Seuruu 8 - tuntui hyvältä. Tais hairaantua kertaalleen vähän kauemmas, mutta petras.
liikkeestä maahan 8- en luottanut ja toljotin sitä käskyn antaessani.
luoksetulo 5- läpi ja lujaa.
liikkeestä seisomaan 0- joku epävarmuus. lähti mukaan kolmannella käskyllä ja läpsähti maahan.
nouto 7- kapula vieri ja vieri ja jatkoi matkaa yhä kauemmas horisonttiin. meme meni lujaa ja meni ensin ohi, palas kapulalle ja nosti vähän pelaten. perusasennossa ehkä pientä puutetta.
kaket 10- pälyili liikkuria mutta teki hyvin.
estehyppy- 10 se oli tosikiva

kokonaisvaikutus 8
yhteensä 137p ja sija 4/5. ei tarvi isosti pissiä kun se riittä. piirinmestaruus hopeaa sai Mehmetin tiimi.

Minttu ja evl korkkaus.
paikallaolot tehtiin putkeen muut liikkeet yksi liike kerrallaan. osallistujia oli kolme, joten puolivälissä alkoi olla tsemppaaminen ja koiran vireenä pitäminen vähä haastavaa. Eli ei onnistunut.

istuminen 10
makuu 8 -kaksi käskyä ylösnousuun
seuruu 5 -armottoman pitkä kaavio, jossa M välillä seuras, välillä haisteli ja matkalaukkuili ja välillä juoksi edellä. Perusasennotkin jäi. Ei vissiin nollaa raaskinut antaa.
z 5- alussa jumitti, seisomisen käveli perään ja pysähty vasta kun käännyin + yleistä rahjustusta.
luoksetulo 8- olis pitäny olla nopeempi
ruutu 0- merkki ok. lähti ruutuun hyvin. stoppas noin metrin ohi. käskin korjata. lähti hevonkuuseen. stoppasin. ruutuun. meni etureunan lähelle. stop ja maahan. etuset yli. Nolla. Loppuosa oli huono ja liikkurille ominaiseen tyyliin ruudusta kutsuttiin pois noin 5m päästä ruudusta ja seuruutettiin sitten halki kentän.
Ohjattu 0- merkki semijees. iski korvat luimuun ja öögaili keskikapulaa. käskyllä meni keskikapulalle. stoppas ota käskyllä keskikapulalle. stoppas poimimisotteen kesken ja mulkoili keskikapulaa. ota käskyllä ja ohjauksella otti kiukulla kiinni keskikapulasta ja lähti tuomaan.
metalli 6- lähti tokalla yli. olis saanu olla nopeampi
tunnari 8- olis saanu ollla nopeampi, työskenteli täydellisesti. olin tyytyväinen kaikinpuolin.
kaket 5- kaksi lisäkäskyä. Teknisesti hieno. Oliskohan tässäkin pitänyt taa olla nopeampi...

170 pistettä ei tulosta. lapussa lukee että sija 2/3, ja joukkuemestaruus

Minähän TUON keskikapulan. varmasti.

Toko 30.9.2012
Tuomari: Mauri Pehkonen


Avoinluokka:
1. australianpaimenkoira Aamuruskon Pauhaava Sydän
ohj. Krisse Laaksonen 164p, 1. tulos
2. espanjanvesikoira, Concurrido Yesero
ohj. Mari Suksi 143½ p, 2. tulos
3. belgianpaimenkoira, groenendael, High-spirited Aurinco
ohj. Maria Ojala 142p, 2. tulos
4. lapinporokoira, Kielapihkan Malviina
ohj. Jonna Löytynoja 137p, 3. tulos
5. australiankelpie Midnight Spy Rock´n Swing
ohj. Kirsi Korpi 114p, 3. tulos


Voittajaluokka:
1. labradorinnoutaja, Jyckegårdens Black Raich
ohj. Sari Kiikka 214½p, 3. tulos
2. shetlanninlammaskoira, Amarantes Ambra Real
ohj. Heidi Mattila 210½p, 3. tulos


Erikoisvoittajaluokka:
1. bordercollie, Eyewitness Airborne
ohj. Minna Niskala 280p, 1. tulos, TK4, KP, E-P:n Kennelpiirin PM 2012
-  lapinporokoira, Hurtanminttu
ohj. Jonna Löytynoja 170p, ei tulosta  
-  berninpaimenkoira, Ronetta's Ambrosia
ohj. Susanna Myllyniemi 154p, ei tulosta


Joukkueet:
IKKJ 2:
4. Concurrido Yesero & Mari Suksi
7. High-spirited Aurinco & Maria Ojala
9. Amarantes Ambra Real & Heidi Mattila
13. Hurtanminttu & Jonna Löytynoja
Joukkuepisteet 496 p,
1. sija, E-P:n Kennelpiirin Joukkuemestaruus 2012 

IKKJ 1:
3. Kielapihkan Malviina & Jonna Löytynoja
5. Midnight Spy Rock´n Swing & Kirsi Korpi
10. Jyckegårdens Black Raich & Sari Kiikka
11. Ronetta's Ambrosia & Susanna Myllyniemi
Joukkuepisteet 465½ p, 2. sija