Tyyne jatkoi kisaamaan tutustumista helsingin purina areenan ulkokentällä. Tuomarina Esa Muotka.
Ekalla radalla tuli vastaan uudenlainen rengas. HYL siitä tuli kun piti kolmesti kieltää.
Toka radalla ongelmaksi tuli liika vauhti kepeille mennessä. Muutoin oikein erinomaasta <3 tulokseksi vitonen ihannejan sisään.
Rakkaus on ehkä liioiteltu kuvaus naksuttimesta.. mutta nyt se toimi kivasti.
Mehmet-olkkari-naksu-nameja-mökää radioon.
Ensin vaihdettiin laatikko isosta möhkylästä väärinpäin käännettyyn keraamiseen ruokakuppiin. Hyvin Mehmet siinä etutassujaan piti ja pyöritti takaosaansa.
Pienellä kannustuksella alkoi tuoda persiinsä mulle perusasentoon. Oma oikea asemoituminen oli se hankalin kohta ;)
Sitten hyjättiin kuppi ja otettiin perusasentoa paljaaltaan. Hieno! Takaosa teki nyt töitä ja Memek pussihousu oikein törkkäs takapuolensa oikealle paikalle. Olin hullunrohkea ja otin askeleen eteenpäin. Meme <3 <3 se nimittäin lähti heti mukaan vierellä pysyen! jesh jesh jesh!
jotta läpimurron syvyyden vois ymmärtää paremmin.. niin Mehmet rakastaa jumittua eteeni seisomaan silmät puolitangossa eväänsä väräyttämättä. Se ei viihdy perusasennossa, sen takapuoli ainakin on vinossa ja pois PA paikalta. Se lipeää ekan askeleen aikana joko pois vasemmalle ja siitä eteeni seisomaan.. tai jää paikoilleen istumaan taakseni.
Meme ei myöskään ota namia joka osuu lattiaan. Opetin sille nimittäin luopumisen aikalailla ensimmäisenä asiana. Memehän oppi sen.. ja palkkaaminen hankaloitui ihan inan verta.
Tähänkin löytyi ratkaisu. Mehmet kun on ahne, niin viskasin namin ja jos se ei ehtinyt sitä napata ennen maata niin korvaava nami heitettiin ruokakippoon. Mehmet vapautui oikein kivasti tänään. Myös radion mökä antoi sopivasti häiriötä, ettei sen pää ehtinyt jumittua miettimään asioita liian yksityiskohtaisesti.
Hassu, raksu Mehmet.
Ilonan olin ilmonnut 3 radalle VAU:n omiin kisoihin. Vitutuksekseni flunssa iski päälle juuri sopivasti kisoihin. Pää oli yhtä hötöä ja keskittyminen ja jaksaminen ulapalla.
Ilona oli kyllä aika positiivisesti mukana ja pervillat viuhuen valikoi esteitä ja irtosi oikein kivasti. Kääntynyt se ei sitten melkein millään ja jostakin se on keksinyt että puomilla kiihdytetään niin paljon nottei tosikaanja sen jälkeenhän EI käännytä.
Eka radalla HYL tuli vasta esteelle 12 törkätessä. Ilona lipsahti keppien toka väliin. Huono leijeröinti yritys. Olin sitten armottoman myöhässä ja loppurata menikin riman päällä kiipeilyksi ja omien esteiden valikoinniksi. Ysi riman ipa tiputti, liian tiukka käännös.
Toka rata tuntui paremmalta
Hylkäys esteellä numero 6. Ilona kääntyi mua kohden puomin jälkeen niiiiiin loivasti että kiersi koko halvatun riman ja hyppäsi sen 18 numeron puolelta mun edestä. Ei olis onnistunu jos olisin sen sinne yrittänyt tuolla ohjauksella. loppurata juostiinkin sitten vissiin puhtaasti ja aika vauhdikkaasti, pääsin lähettelemään sitä vähän sinne sun tänne.
Kolmannelle radalle ei menty. Toka radan jälkeen ipalla oli hyvä fiilis ja draivi. Mie olin valmis petiin. Piirinmestaruuksista ei enää kilpailtu, kun alla oli hyl.
Sunnuntaina aukeni 1 luokkien radat. Hemmetin perkeleen suoraa paahtamista. Eka radalla olin ylimielinen paska, joka leperteli koiralle, ohjaili sitä vasemmalla ranteella heilautellen ja päästi sen lipsumaan kontakteille ja kontakteilta pois.
Komediaa videomuodossa:
Toka radalle kaivoin vähän asennetta mukaan. Silti keppien loppu pissi. Ei ole ehditty tehdä keppejä näköjään radan osana. Tehty vaan yksittäisenä ja niin että palkka lentää tai palkka on valmiina. Minen ole juossut ohi vielä koskaan. No viikko ennen kisoja kepit laitettiin ekan kerran oikeasti suoraan linjaan... joten ei odoteta liikoja. Seuraavalle esteelel olinkin jo jäljessä ja Tyyne nappasi oman pään putkesta. Kohtaan en kyllä keksinyt mitään parempaakaan ohjausta.. joten arvotaan joskus uusia ykkösen ratoja.
kuvia Tyyne radoilta, kuvaajan Terhi salonen
